Ottaessani keikan Joensuu-Kuopio akselilla kurkkuinfektion takia, tuli tilaisuus pohtia omia rutiineja, niiden taustoja ja muuttamisen haasteita.

Haaste 1. Ruokailutottumusten muuttaminen: Ennen napsautin kahvinkeittimen päälle, imaisin pannullisen kahvia ja ihmettelin kun ei aamupala maistu. Ensimmäinen oikea eväs saattoi olla lounasaikaan. Seuraavan kerran syömistä sitten kotona töiden jälkeen, oli  se sitten kello 17 tai 19, ja oli muuten helkutinmoinen nälkä ja annos sitä myöten. No, runsas ateriointihan tunnetusti lyö valot kiinni, eli ei tuntiin tai puoleentoista ollut sitten minkään tekijäksi. Iltaa kohden sitten aloin taas piristymään ja kymmenen jälkeen oli taas nälkä, johon voi syödä vähintään 4 leipäpalasta runsailla täytteillä. Tutkitustikin tällainen tapa johtaa eturepun venymiseen ja painon kertymiseen pitkässä juoksussa. 

Muutoksen hetki:  Kun viikon on syönyt huonosti, eikä mikään oikein ole maistunut miltään kurkkuoireilun vuoksi ja kokenut jatkuvaa väsymystä, kuitenkaan pystymättä nukkumaan jostain syystä viittä tuntia enempää ja sen jälkeen reilun vuorokauden ollut ravinnotta mahdollisen leikkauksen takia, jopa tuollainen kärpäsen suupielestä tipahtaneen murun kokoinen sairaala-annos evästä maistui varsin maukkaalta ja kykeni täyttämään vatsan kohtuullisesti.

Havainnot: Olin huomaamattani venyttänyt reppuani ylenpalttisen nälän eli liian pitkän syömättömyyden kannustamana.