Olen ollut vahvasti jo useamman vuoden ajan sitä mieltä, että terveys ja sen tavoittelu elämässä on ikuisuusprojekti. Sitä kuitenkin haluaisi mahdollisimman laadukkaan elämän mahdollisimman pitkään ja samalla kuitenkin nauttia hetkestä kaikkine vivahteineen. Taustalla tähän pohdiskeluun on tietenkin oma ammatti (fysioterapeutti, Tuki- ja liikuntaelinvaivoihin erikoistunut) ja sitä kautta tietynlainen tiedostaminen oman kehon kompostoitumisesta eli iän myötä vaivojen lisääntymisestä.

Kiinnostus terveyteen ja siihen vaikuttamiseen heräsi ravitsemuksen kautta 2000 luvun alkupuoliskolla, kun päädyin pitämään luentoja "Zone" ruokavaliosta. Siihen yhdistyi sitten myöhemmin liikuntafysiologia ja viime vuosina enemmän puhuttu palautuminen joka oli otsikoissa harvinainen vielä vajaa 20 vuotta sitten. Siinäpä se kaikkien jo tuntema pyhä kolminaisuus onkin. Jep, tylsää. Ei pikavoittoa, ei graalin maljaa. Syö hyvin, nuku riittävästi ja liiku paljon. Helppoa eikö totta?

Lisääkö tieto tuskaa? Hyvin monella tasolla. Vaikea edes sanoilla kuvailla miten moninaisia korrelaatioita, vaikutusketjuja, kompensaatiomekanismeja ja monimutkaista kemiaa näennäisesti yksinkertaisen ihmisolennon toimintaan liittyy. Näitä palasia kyetään nykytieteessä hyvinkin tarkasti tutkimaan mutta kun palanen lyödään kokonaisuuteen, lopputulema onkin jo epäselvä niin monen muuttujan takia.

Näistä ison kuvan palasista liikuntaan on helpoin vastata: yksiselitteisesti kyllä. Kannattaa liikkua ja mielellään aika paljon (raja tulee palautumisessa). Siitä sitten kiistellään onko se kestävyys urheilua, voimaharjoittelua, HIIT treeniä, Joogaa vai mitä. Yleensä vieläpä turhaan.... voi ottaa kaikkea omien mieltymysten mukaan. Omat ajatukset ehkä ovat saaneet eniten vaikutteita Lihastohtori Juha Hulmin kirjoituksista. Pidän häntä siis luotettavana asiantuntijana jonka ajatuksiin on hyvä tukeutua. 

Ravinto onkin sitten jo sellainen sillisalaatti jotta... Itse asiassa tutkijat ja viralliset asiantuntijat ovat kokonaisuudesta yllättävän yksimielisiä linjauksista mutta kun on lueskellut eri ruokavalioita käsitteleviä kirjoja, törmää hyvinkin kirjaviin näkemyksiin fysiologiasta... On tullut tutustuttua vuosien varrella ainakin: Zoneen, Atkinssiin (luen Heikkilän ajatuksen tähän kategoriaan), GI ruokavalioon, veriryhmä diettiin, pätkäpaastoihin ja erilaisiin super food hypetyksiin ja tietenkin tuo perusopetusopas nimeltä ravitsemustiede, uusin painos. (600 sivua semmoista tekstiä, että ei ihme jotta Heikkilän ajatukset saavat kannatusta kun eihän tuosta termistöstäkään meinannut saada selkoa).